Portaat

Kaksikerroksisen talon vaikeus ovat olleet sisustamismielessä portaat ja fakta etteivät ne saisi maksaa liikaa. Minulle yli 10 tuhannen ylittävä hinta on way too much, mitä useimmat porrastarjoukset ylittivät reippaasti. Niiden ulkomuoto vaihtui moneen otteeseen koska en saanut miellyttävää tarjousta, ja lopulta niiden suunnittelu meni liian myöhään, enkä saanut toteutettua sellaisia portaita kuin olisin alun perin halunnut. Sitä paitsi suomalaiset rakennusmääräykset eivät tukeneet ajatustani kaiteettomista portaista, oli vain todettava että kaikki turvamääritelmät nollasivat unelmani. Passitin hätäpaniikissa sisustussuunnittelijasiskoni suunnittelemaan varasuunnitelmaportaat, ja totesin lopuksi, että kun puuseppä tekee niin hänellä on kuitenkin oma näkemys asiasta, eikä piirrustuksista ole suurta hyötyä.

Jälkeenpäin olen harmitellut ainoastaan sitä ettemme tehneet askelmille kiinnityspisteitä valmiiksi rappuaulaan niin olisimme saaneet ”leijuvat betoniportaat”, ilman runkoja, kuten näissä keräämissäni Pinterest-kuvissa mutta niin alussa oli mahdotonta lyödä lukkoon näemmä päätöstä portaista, kun ei ole vielä mitään hajua tilan koosta, muutakuin paperilla. Suosittelen miettimään portaat ensin, jo elementtisuunnitteluvaiheessa jos betonitaloa lähtee suunnittelemaan. Ulkoportaat kyllä huomioitiin niin että tehtaalta tuli jo seinävaiheessa järeä betonialusta portaille.

Nollattuani leijuvien portaiden ajatuksen päässäni, lähdimme suunnittelemaan puuportaita alusta uudelleen. Niistä piti tulla mahdollisimman ”rungottomat” ja hengettömät. En halunnut perinteisiä suomalaisia portaita, jossa tolpat vievät päähuomion, vaan modernit eleettömät ja kevyen näköiset, joissa näkyy tammen puukuvio askelmissa.

Valitsimme lopulta lähikylän puusepän tekemään portaat. Tuntui että pakkohan tekijän on tulla paikan päälle mittaamaan, jotta ne varmasti mahtuvat siihen aikataulussa, asennus oli ajoitettu juuri muuttotarkastuksen alle. Siskoni piirrustukset toimivat ajatusrunkona, mutta puusepällä oli jo näkemys portaan nousuista ja helppokäyttöisyydestä. Mallasin osmo-colorin vahoilla puupintoihin erilaisia sävyjä ja toimitin mallipalat puusepälle ohjeilla kerrosten väreistä, koska halusin yläkerran parketin väriset askelmat. Jännitti ihan hirveästi mitä niistä tulee, usean ihmisen päähänpinttymistä koottu viritys? Kävimme puusepän verstaalla katsomassa puurunkoja ja se näytti jo lupaavalta.

 

Portaiden nousujen välinen yhdyspala näytti monimutkaiselta

Olin vähän järkyttynyt, kun portaat saapuivat työmaalle. Ne olivat aivan maalatun näköiset perinteiset suomalaiset puuportaat – tolpilla. Puun läpikuultavuudesta ei ollut tietoakaan esim. vaaleissa osissa. Jossain nyt ajatuksemme eivät kohdanneet. Olin vähällä laittaa puusepän takaisin pajalle hiomaan takaisin puun kuviot. Ilmeni että osmoa oli levitetty niin paksulti, että kaikki oli peitossa, kun tarkoitus oli kuultaa värisävy kevyesti tammipinnan päälle, niin että tammen luonnollinen väri säilyisi. Maltoin sitten mieleni ja päätin antaa mahdollisuuden ammattilaiselle, eihän työ ollut vielä valmis.

Nyt kun olen tuijotellut valmiita portaita, niin olen tottunut niiden maalimaiseen pintaan. Täyttynyt unelmani niistä ei tullut, mutta kai pinta ainakin kestää käytön. Ohuelti se ei olisi ehkä kestänyt. Puusepän kädenjälki on kyllä tarkkaa ja tasalaatuista, portaat eivät nitku, vaan ovat tukevat kävellä ja olemme tyytyväisiä niiden laatuun, joten voin antaa suositukset lopulta. Ainoa purne nyt siitä että askelmat ovat eri sävyiset kuin mitä piti olla, eli parketin väriset, mutta jos tämä on ainoa kompromissi  talossamme, niin minusta homma meni aika hyvin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *